UV-valo selitettynä

UV-valo eli ultraviolettivalo on sähkömagneettista säteilyä, jonka aallonpituus on lyhyempi kuin näkyvän valon mutta pidempi kuin röntgensäteiden. UV-valoa on auringonvalossa, ja se aiheuttaa auringonpolttamia ja muita ihovaurioita. Sitä käytetään myös moniin muihin tarkoituksiin, kuten sterilointiin, fluoresenssiin ja painatukseen.

UV-valo jaetaan aallonpituuden mukaan kolmeen luokkaan: UVA, UVB ja UVC.

• UVA, jota kutsutaan myös pitkäaaltoiseksi UV-säteilyksi, aiheuttaa rusketusta ja ihon ennenaikaista vanhenemista. UVA-säteilyn aallonpituusalue on 320–400 nm, ja se muodostaa 95 % maan pinnalle yltävästä UV-säteilystä. UVA-säteily tunkeutuu ihoon syvemmälle kuin UVB-säteily ja voi aiheuttaa pitkäaikaisia ihovaurioita, muun muassa ennenaikaista vanhenemista ja suurentunutta ihosyövän riskiä.
  
  
• UVB:llä on lyhyempi aallonpituus, ja se aiheuttaa auringonpolttamia ja ihosyöpää. UVB-säteilyn, jota kutsutaan myös keskipitkäaaltoiseksi UV-säteilyksi, aallonpituusalue on 280–320 nm, ja se aiheuttaa suurimman osan auringosta johtuvasta ihon punoituksesta ja palamisesta. UVB-säteily edistää myös ihovaurioita ja ihosyöpää, mutta se tunkeutuu syvälle ihoon paljon epätodennäköisemmin kuin UVA-säteily.
  
  
• UVC:llä on lyhin aallonpituus, ja otsonikerros absorboi sen, joten se ei yleensä ole ihmisille ongelma. UVC-säteilyn, jota kutsutaan myös lyhytaaltoiseksi UV-säteilyksi, aallonpituusalue on 100–280 nm, ja se on UV-säteilyn vaarallisin muoto. Maan otsonikerros kuitenkin absorboi UVC-säteilyn lähes kokonaan, eikä se yllä maan pinnalle.

UV-valolla voi olla sekä hyödyllisiä että haitallisia vaikutuksia, ja on tärkeää suojautua liialliselta altistumiselta aurinkovoiteella, suojaavalla vaatetuksella ja välttämällä suoraa aurinkoa vuorokauden kuumimpina tunteina.

EVOFILM antaa erinomaisen suojan UV-valoa vastaan.